Pakolaisuus ja Suomi

Maailman 12 miljoonasta pakolaisesta asuu Suomessa noin 20 000. Vuosittain Suomen kuntiin sijoitetaan 1000 – 2000 pakolaista. Euroopan mittakaavassa määrät ovat hyvin pieniä. Kun luvut suhteutetaan kaikkiin pakolaisiin, on muistettava, että 85 % maailman pakolaisista asuu köyhissä maissa. Kotimaansa ulkopuolelle paenneiden pakolaisten lisäksi maailmassa on arviolta 25 miljoona väkivaltaisten konfl iktien vuoksi oman maansa sisällä pakenemaan joutunutta ”evakkoa”.

Pakolaiskysymys nousi Suomessa otsikoihin oikeastaan vasta 90-luvun alussa, jolloin Neuvostoliiton hajoamisen ja Somalian sisällissodan seurauksena Suomeenkin alkoi oma-alotteisesti tulla hieman suurempia määriä pakolaisia turvapaikanhakijoina. Tätä ennen Suomi oli lähinnä vastaanottanut kiintiöpakolaisia, ensin Chilestä ja sen jälkeen ns. Vietnamin venepakolaisia.

90-luvun alusta lähtien turvapaikanhakijoiden määrät ovat pysyneet maassamme vakaina, noin 1000 – 3000 hakijassa vuosittain. Euroopan unioniin tulevien hakijoiden määrästä tämä on alle yhden prosentin. Esimerkiksi Ruotsin luvut ovat kymmenkertaiset.

Vuosittainen pakolaiskiintiömme on tällä hetkellä 750 pakolaista. Kiintiöpakolaiset ovat YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kautta Suomeen sijoitettavia henkilöitä, joiden maahanpääsyn Suomen viranomaiset hyväksyvät jo ennen heidän tuloaan. Pakolaisväestöön lasketaan lisäksi Suomeen vuosittain muuttavat muutama sata pakolaisten perheenjäsentä. Suurimmat pakolaisryhmämme ovat tällä hetkellä somalialaiset, irakilaiset, iranilaiset sekä entisen Jugoslavian alueelta paenneet.

Ihmisoikeuksia ei toteuteta juhlapuheilla

Suomen turvapaikkapolitiikkaa moititaan usein tiukaksi. Tarkka rajavalvonta, tiukka politiikka ja toisaalta pieni maahanmuuttajaväestö ovat keskeisiä syitä, minkä vuoksi Suomen pakolaismäärät ovat jääneet vaatimattomiksi. Ulkomaalaislakia kiristä- Pakolaisuus ja Suomi mällä on haluttu nopeasti reagoitu tilanteisiin, joissa maahan on ollut tulossa vähääkään suurempia määriä turvapaikanhakijoita. Nykyisen ns. pikamenettelyn ei katsota täyttävän ihmisoikeussopimusten vähimmäisvaatimuksia. Nopeutettua menettelyä sovelletaan kuitenkin hyvin yleisesti, vuonna 2002 jopa 60 – 70 % kaikista päätöksistä tehtiin nopeutetusti.

Myös YK:n pakolaissopimuksen mukaista pakolaisen määritelmää sovelletaan Suomessa äärimmäisen tiukasti. Alle yhdelle prosentille turvapaikanhakijoista myönnetään pakolaisstatus. Niin sanottua toissijaista suojelua saa huomattavasti suurempi määrä, mutta viime vuosina tämänkin ryhmän osuus on pienentynyt suhteessa kielteisen päätöksen saaneisiin. Turvapaikanhakijoiden oikeusavustajat ovat myös huolissaan turvapaikkamenettelyn tasosta maassamme. Onko esimerkiksi kidutetun pakolaisen mahdollista hyvin nopeassa prosessissa tuoda esille traumatisoivat kokemuksensa, joista kertominen ei aina ole mahdollista ennenkuin vuosien kuluttua?

Pakolaisongelmaa ei helpoteta ilman kansainvälistä solidaarisuutta ja oikeudenmukaista vastuunjakoa. Pakolaisuuden ennaltaehkäisy edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on köyhyyden ja maailmankaupan vääryyksien poistaminen sekä rauhan ja ihmisoikeuksien edistäminen. Koskaan emme myöskään voi tietää, milloin oma maamme voi joutua vastaanottamaan suuria määriä pakolaisia naapurivaltiossa syttyvän konfl iktin tai ympäristökatastrofi n vuoksi. Tämän vuoksi jokaisen maan tulisi kantaa vastuunsa. Ihmisoikeuksia ei toteuteta juhlapuheilla.

Leena-Kaisa Åberg
pakolais- ja maahanmuuttotyön koordinaattori
Suomen Punainen Risti