Entinen Jugoslavia nyt?

Kosovon opetuksia käsittelevässä kirjassaan Uusi sotilaallinen humanismi Noam Chomsky (Like 2000) lainaa kahden arvostetun kansainvälisen oikeuden asiantuntijan arviota, jonka viesti on käynyt painavammaksi perusteluksi niin Jugoslavian, Afganistanin kuin Irakin sotienkin kokemuksen valossa:
“. . . Voimankäytön kieltoa jäytävät paineet ovat valitettavia, ja perustelut voimankäytön oikeuttamiseksi eivät näissä tapauksissa vakuuta vaan ovat vaarallisia, , , Jopa ‘humanitaarista väliintuloa’ voidaan aivan liian helposti käyttää tilaisuutena tai tekosyynä hyökkäykselle. Ihmisoikeuksien rikkomukset ovat todella aivan liian yleisiä, ja jos niitä on lupa korjata ulkopuolisen voimankäytön avulla, ei mikään laki voisi käytännössä kieltää minkään valtion voimankäyttöä toista vastaan. Ihmisoikeuksia täytyy uskoakseni puolustaa ja muita vääryyksiä korjata toisilla, rauhanomaisemmilla keinoilla, eikä avaamalla ovea hyökkäyksille. Sellainen on turmioksi kansainvälisen oikeuden oleellisimmalle edistysaskeleelle, eli sodan laitomaksi julistamiselle ja kieltämiselle.”

Sotilaalliseen ylivoimaan luottavan voittajan propaganda luo kuvaa, että voimakeinoin voidaan taata ja viedä rauhaa, hyvinvointia ja demokratiaa. Tällä perustellaan meneillään olevia varusteluhankkeita Suomessakin.

Nykyisen kehityksen ymmärtämisen kannalta on korkea aika ottaa selvää, mitä todella tapahtuu, Mitä tapahtuu näissä maissa, joihin modernit ristiretket ovat kohdistuneet ja mitä saavat odottaa ne, jotka ovat listalla seuraavina. Entisen Jugoslavian kokemuksesta on jo saatavilla paljon tutkimusta syistä ja seurauksista.

Tämän aineiston tarkoitus on herättää kiinnostusta tapahtuneeseen ja särkeä illuusiota siitä, että sota on keino luoda hetkessä rauhan ja demokratia kovia kokeneen maan ja kansan hyväksi.

Terttu Ahokas